Mythos ja logos – kapean tiedon ylivalta ajaa meidät huonoihin päätöksiin

Ihmisyyden monet puolet -blogi

Tarja Tammelin
29.04.2024

Lähde kanssani hetkeksi mielikuvamatkalle. Ajattele itsesi kävelemässä rakkaan ystäväsi kanssa pitkin merenrantaa. Päivä on paras mahdollinen, aurinko kimaltaa aalloilla, suorastaan hurmioidut meren ihmeellisyydestä. Miten ilmaiset sen ystävällesi? Sanotko: Katso tuota kolmattasadatta-viidettäkymmenettä aaltoa, miten valo tarttuu siihen! Vai: Katso miten koko meri kimaltelee auringossa! Kun olemme kokonaisvaltaisen kokemuksen äärellä niin kauneus ja merkitys alkavat puhua, Mythos herää täyttämään olemuksemme. Jos tunnet, että elämästäsi puuttuu merkityksellisiä lumoutumisen hetkiä, kuljet luultavasti liiallisesti Logoksen ohjauksessa. Tarvitsemme kumpaakin, kyse on enemmänkin siitä, kumpi on ohjaksissa. Mythos voisi yksinkertaistettuna edustaa sydäntä ja Logos järkeä.

Antiikin kreikkalaiset ajattelivat, että Mythos ja Logos ovat kaksi tapaa lähestyä totuutta. Itse kuvailisin näiden eroa niin, että myytti on runollinen ja symbolinen tapa kertoa todellisuudesta, kun taas logos eli järki kuvailee todellisuutta faktoina eli kirjaimellisesti. Myyttejä pidetään nykyään usein epätosina, pelkkinä tarinoina, mielikuvituksen tuotteina. Kreikkalaiset puolestaan ajattelivat, että syviä totuuksia voi lähestyä pelkästään myyttien kautta. Logos auttoi ihmisiä vain arkisissa asioissa. Myös nykyfilosofiassa on päädytty esittämään, että ihmettelystä alkanut ja ymmärryksen kautta haltuunotettu kokemus tulisi uudelleen päätyä ihmettelyyn.

Tällä hetkellä yksi kiinnostavimpia ja monipuolisimpia aivojen tutkijoita on Iain McGilchrist, hän on myös filosofi, neurologi ja psykiatri. Hän tutkii aivopuoliskoiden erilaista tapaa lähestyä tietoa ja ymmärtämistä. Aivopuoliskoiden erikoistuminen tuli laajan yleisön tietoisuuteen 1990-luvulla, itsekin upposin tutkimaan niitä opiskellessani juuri tuolloin NLP-menetelmää. Moni silloinen tapa luokitella aivopuoliskoja on asetettu myöhemmin kyseenalaiseksi, kuten tunteiden keskittyminen oikeaan aivopuoliskoon. Ydin ei ole niiden erilaisissa ominaisuuksissa vaan niiden erilaisessa tavassa havaita asioita.

Oikea aivopuolisko näkee kokonaisuuden juuri tietyllä hetkellä kokemastamme todellisuudesta. Vasen aivopuolisko kaventaa kokemuksemme perspektiiviä ja näkee siitä yksityiskohdat. Vasen aivopuolisko muodostaa kartan maailmasta, mutta ei ole yhtä kuin maailma. Oikea aivopuolisko elää todeksi maailmaa, se on maailma. Mythos avaa yhteyden oikeaan aivopuoliskoon ja Logos vasempaan.

Vasen aivopuolisko (Logos) rakentaa ymmärrystä osista, aloittaen pohjalta kuin rakentaisi tiilimuuria, yksi osa toisen viereen tai päälle. Oikea aivopuolisko (Mythos) aloittaa ymmärryksen rakentamisen kokonaisuudesta, jota se alkaa pilkkoa osiin.

McGilchrist painottaa näkemystä, että ensin on havaittava kokonaisuus ja konteksti, jotta osien merkitys alkaisi tulla todella ymmärrettäväksi. Tämä on peruslähtökohtana hänen valinnalleen nähdä oikea aivopuolisko ensisijaisena. Hänen kirjansa nimi ”The Master and his Emissary” perustuu saksalaiseen legendaan viisaasta hallitsijasta (Master) ja hänen lähetistään (Emissary). Kun hallitsijan valtakunta kasvoi yhä suuremmaksi, hän joutui kouluttamaan lähettejä, jotka hoitivat tehtäviä maakunnissa hänen puolestaan. Yksi läheteistä tuli kuitenkin niin ylimieliseksi, että alkoi kuvitella itsensä viisaammaksi kuin hallitsijansa. Lopulta tämä lähetti syöksi hallitsijansa vallasta. Samanlaista vallankaappausta vasen aivopuolisko (Logos), yrittää tehdä jatkuvasti, sanoo McGilchrist, jos emme lähde palauttamaan sitä takaisin ruotuun.

Seuratessani uutisia näen tämän vallankaappauksen olevan paljaana silmiemme alla. Tässä 26.4.2024 julkaistu uutinen Helsingin Sanomista: ”Helsingin päiväkodeissa on meneillään suuri kokeilu, josta kukaan ei ole päättänyt.” Toimittaja lähti tutkimaan, miksi pääkaupunkiseudulle rakennetaan jättipäiväkoteja, vaikka vanhemmat, tutkijat ja päiväkotien työntekijät ovat antaneet niistä erittäin kriittistä palautetta. Jättipäiväkoteja vastustava adressikin on kerännyt yli 1700 allekirjoitusta. Osoittautui, että mitään kaupunkitasoista linjausta jättipäiväkodeista ei ole tehty. Minulle se kertoo, että konteksti puuttuu ja päättäjät ovat hypänneet suoraan yksityiskohtiin sekä niiden toteuttamiseen. ”Poliitikot vain päättävät yksitellen uusien päiväkotien perustamisesta ja vanhojen lopettamisesta virkamiesten ehdotusten pohjalta. Päätösten takana oleva suuri kuva ei ole helsinkiläisille äänestäjille selkeä. Käytännössä viranhaltijat käyttävät suurta valtaa.” Täten suuri kuva (Mythos) puuttuu ja mahdollistaa viranhaltioille suuren kontrollin ja vallan (Logos).

McGilchristin omat lempiesimerkit liittyvät kasvaneeseen byrokratiaan ja (tieto)koneiden valtaan. Hän on erityisen huolestunut siitä, että meidät on saatu uskomaan tulevaisuuteen, joka kantaa konemetaforaa. Logos tunkee meille epärealistisen mallin, johon se itse uskoo ja joka lisää sen valtaa. Oletko joskus eksynyt kysymään neuvoa joltain sivustolta ja sinut ohjataan ensin tutkimaan ”useimmiten kysytyt kysymykset” -luetteloa? Minulle tämä tapahtui juuri Microsoftin sivuilla, vietin siellä melkoisen ajan turhautuneena ja lopulta luovutin. Hukattuja työtunteja, hukattua elämää. Ennen olisin soittanut neuvontaan ja saanut asiantuntijan vastauksen luultavasti välittömästi.

”Filosofia alkaa ihmettelystä ja loppuu ihmettelyyn – perinpohjaiseen ihmettelyyn.” (Arne Naess, ympäristöfilosofi, 1912–2009)

Ihmetys nousee ei-tietämisestä, joku asia tulee tietoisuuteemme kuin puskista ja tulemme yllätetyiksi. Ihmetys on totaalisesti oikean aivopuoliskon synnyttämä yksilöllinen kokemus jostain ennen kokemattomasta. Mythos on saanut houkuteltua meidät vieraalle maalle kohtaamaan uutta. Yleensä Logos hiljenee ja sanatkin katoavat, kun kohtaamme jotain itseämme suurempaa ja selittämätöntä. Nämä antautumisen hetket ovat tärkeitä varsinkin maailmassa, jossa joka nurkan takaa kuuluu vaatimus: Selitä! Todista! Tiedä!

Kuitenkin merkitys syntyy asioista, jotka tulevat luoksemme, joita emme keksi tai rakenna itse. Tällaisia asioita voivat olla esim. toisen syvä kohtaaminen, luonto, tradition sisäistäminen, spirituaalinen kokemus itseä suuremmasta, ahaa-oivallus. McGilchristin sanoin: ”Edistymisen reitti kulkee oikeasta aivopuoliskosta vasempaan ja sieltä takaisin oikeaan.” Tarvitsemme kumpaakin aivopuoliskoa matkallamme viisauteen ja kukoistukseen, on vain syytä muistaa, kumpi on mestari ja kumpi palvelija.

”Sivilisaatio kukoistaa siihen asti, kunnes alkaa analysoimaan itseään.” (A.N. Whitehead, filosofi, 1861-1947)

Yksi tunnetuimmista antiikin filosofian kertomuksista on Platonin Valtio-dialogissa kuvaama luolavertaus. Sen voisi esittää myös kirjaimellisesti ja analysoiden, kuinka ihminen on kyvytön tavoittamaan todellisuuden syvärakenteita pinnallisten heijasteiden sijasta. Kun Platon maalaa kuvauksen eteemme tarinana, kokonaisuus säilyttää elävyyden ja luemme siitä myös rivien välit.

Myyttinen ja symbolinen tapa lähestyä todellisuutta tavoittaa elämän syvärakenteet. Se on kuin jatkuvasti virtaava joki, joka ei koskaan tyhjene merkityksistä. Loppupäätelmää ei tule. Mythos on kuin taideteos, joka ei koskaan tule valmiiksi, vaan pysähtyy mielenkiintoiseen kohtaan. Seuraavat sukupolvet voivat myytin kohdatessaan täydentää sitä ilman, että tarina menettää alkuperäistä voimaansa. Myytti elää, muuttuu ja hengittää ikuisesti.

Mythoksen ja oikean aivopuoliskon maailma on virtaava ja prosessinomainen. Se lukee rivien välit, sen mitä ei sanottu. Metaforat, taide, runous, ironia, huumori, musiikki ja tarinat ovat sen käyttövoimaa. Sillä on kyky kokea tämä hetki sitä analysoimatta. Mielenkiintoiset ja uutta luovat assosiaatiot syntyvät hetkessä. Vain implisiittinen säilyttää luovuuden ja elävyyden. Oikea aivopuolisko ei sorru harhaisiin näkyihin omasta paremmuudestaan.

Logoksen ja vasemman aivopuoliskon maailma on staattinen, konemainen, osista koostuva ja vailla elävyyttä. Kontekstin ja kokonaisuuden puute saa sen haalimaan valtaa ja kontrollia. Logos ei ymmärrä mitään muuta kuin kirjaimellista. Se valitsee tutun, jo tiedetyn ja kokee olevansa aina oikeassa. Vasemman aivopuoliskon ensisijainen tapa operoida on viha ja ärtymys, se ei siedä vastaväitteitä, sillä se kuvittelee tietävänsä totuuden. Liika analysointi vie kohteestaan pois voiman samoin kuin vitsin selittäminen kadottaa sen voiman lähteä lentoon.

”Myytit ovat yhteisön unia, unet ovat yksilöllisiä myyttejä:” (Joseph Campbell, kirjailija, mytologisti, 1904-1987)

Entä jos ihmisten kokemusmaailma noudattaisi Logoksen, loogisen ajattelun ja tieteellisen tiedon rajoja? Ketä se hyödyttäisi? McGilrichin mukaan se hyödyttäisi vallanpitäjiä, joiden tavoitteena on rakentaa imperiumeja. Vasen aivopuolisko luo dogmat eli uskonkappaleet ja sen intresseissä on saavuttaa totaalinen kontrolli ja valta. Musta-valkoinen ajattelu kukoistaa vasemmassa aivopuoliskossa; joko-tai jyrää sekä-että-ajattelun.

Entä unet, taide ja tarinat ja niiden kieli? Tiedostamaton puhuu meille symbolein eli myyttisin ilmaisuin. Tieteellinen tutkimus on osoittanut, että noin 99,5 prosenttia aivojen aktiivisuudesta on tiedostamatonta ja oikea aivopuolisko antaa meille pääsyn näihin salattuihin potentiaaleihimme.

Psykodraama- ja ryhmäterapeuttina työskentelyni lähtökohta on tiedostamattomien ilmaisujen kuuntelu. Soveltaessani työskentelyssäni kehollista- ja traumaterapiaa asiakkaan kehon kieli ja näin ollen oikea aivopuolisko saa pääosan. Psykodraama puolestaan rakentaa ihmisten tarinoita näyttämölle symbolien ja luovan mielikuvituksen keinoin. Taide on suora tie kohti Mythosta.

Puhuessamme myyteistä Jungin arkkityyppinen syvyyspsykologia on hyvä opas. Jungin mukaan henkilökohtaisen tiedostamattoman lisäksi ajatteluamme ja toimintaamme ohjaa myös kollektiivinen tiedostamaton sekä siellä vaikuttavat arkkityypit. Arkkityyppisiä tarinoita löydämme melkein kaikista mytologioista, mutta myös moderneista kaunokirjallisuuden ja elokuvataiteen kertomuksista.

McGilchrist sanoo, että uskonnolliset mytologiat ovat kaikkialla maailmassa vahvimpia ja rikkaimpia sisällöiltään.  Nekin joutuvat usein vasemman aivopuoliskon kaappaamiksi ja kulttuurit rakentavat ne dogmeiksi kasvattaakseen valta-asemaansa. Myytin ylivallan tuottaa logos, joka ottaa myytin käyttöönsä.

Esimerkkejä tästä dogmatismin voittokulusta ei ole vaikea löytää nykymaailmasta. Elämme Euroopassa keskellä valtavaa sotaa, jotkut sanovat, että kolmas maailmansota on jo täällä. Avoimien konfliktien laajeneminen Lähi-Itään jatkaa tätä dogmatismin voittokulkua. Vasemman aivopuoliskon hallitsemaan todellisuuteen ei kuulu väärässä oleminen. Kompromissi on silloin utopiaa, joten neuvotteluja ei synny. On vain yksi totuus ja se totuus on meidän totuutemme. Vasen aivopuolisko tietää vain sen, minkä se on itse luonut, joka siis on representaatio todellisuudesta (kartta) ei itse todellisuus.

Yliopistot ja siellä harjoitettu tiede on McGilchristin yksi kritiikin kohde. Byrokratia ja dogmatismi kasvaa yliopistoissakin, humanistiset aineet kuihtuvat, tutkimuksen rahoitus ei aina tue tieteen riippumattomuutta. Kun haistat sensuuria missä tahansa instituutiossa tai huomaat sensuroivasi itseäsi, on Logos voittanut valtataistelun. Moni tiedeyhteisöjen ulkopuolelle jättäytynyt kertoo lähtönsä syyksi tieteen (science) hävinneen taistelun tiedeuskovaisuudelle (scientism).

”Intuitiivinen mieli on siunattu lahja, rationaalinen mieli on uskollinen palvelija. Olemme luoneet yhteiskunnan, joka arvostaa palvelijaa ja on unohtanut lahjan.” (Albert Einstein, fyysikko (1879-1955)  

Todellisuus ei ole objektiivinen kokoelma realiteetteja vaan vuorovaikutuksellinen prosessi, jota olemme todistamassa joka hetki. Todellisuus kutsuu meitä merkitykselliseen suhteeseen kanssaan, olemaan osa sen jatkuvaa luomistyötä. Ilman Mythoksen ensisijaisuutta emme kuule tätä kutsua, emmekä löydä elämän syvää merkitystä. 

Olen erotellut kirjoituksessani aivopuoliskoiden sisältöjä, jotta saisimme kuvan niiden toimintatavoista. Terveissä aivoissaaivopuoliskot toimivat kuitenkin aina yhdessä. Olennaisinta on muistaa, että nämä eri aivopuoliskot havaitsevat maailman eri tavoin. Maailma avautuu meille havaitsemisen kautta ja me avaudumme maailmaan samalla tavoin. Luomme jatkuvasti itseämme ja maailmaa tavalla, jolla havaitsemme. Jos havaitsemme vain materialistisen, reduktionistisen hyötynäkökulman kautta (Logos) maailma ja me muutumme vasemman aivopuoliskon kaltaiseksi. 

Koska suurin osa valinnoistamme rakentuu tiedostamattomasta käsin, meidän tulee antaa tietoisesti tilaa oikean aivopuoliskon (Mythos) tavalle havaita maailmaa. Yksi tapa on valita keskitie, välttää ääripäitä. Jung sanoi, että aikuisuus punnitaan kyvyssämme sietää vastakohtia ja pyrkiä integroimaan niitä. Keskitien tutkiminen voisi olla alkuna Mythoksenja Logoksen tasapainottamiselle.

Voimme jokainen valita painotuksia, joilla pitää oikea aivopuolisko ja Mythos ensisijaisena. Ensimmäinen asia kohti muutosta on alkaa arjessa kiinnittää huomiota miten ja mitä huomioit. Huomiosi naulaa kiinni tarinasi otsikon. Se mihin kiinnität huomiosi alkaa kasvaa ja voimistua. Minulle on ollut tärkeää alkaa nähdä kaikki ympärilläni elävänä, totaalisen erilaisena ja silti samanarvoisena kuin minä itse. Olen esimerkiksi tehnyt päätöksen katsoa joka päivä keskittyneesti koiraamme Fenjaa uusin silmin, mystisenä olentona, joka kantaa suurta koiran viisautta. Sen jälkeen Fenja on muuttunut, minä olen muuttunut ja suhteemme on muuttunut. Voimme katsoa mitä vain Mythoksen silmin. Maailma on yhteinen luomuksemme ja se voi olla myös kaunis luomus, jos niin haluamme.

Tarja Tammelin on kohtaamisen ammattilainen, jonka missiona on opettaa ihmisille ryhmäymmärrystä – sitä miten olemme yhtä kuin suhteemme. Hän on akateemiselta taustaltaan humanisti. Työkseen hän on viime vuosikymmenet toiminut mm. kouluttajana, psykodraama- ja ryhmäterapeuttina ja työnohjaajana. Nykyisin hän tutkii Mythoksen maailmaa myös arkkityyppisen astrologian näkökulmasta. Kohtaamistyötä Tarja tekee yrityksensä Luovan Suunnan välityksellä ja haluaa toimia rauhan, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta.  Hänellä on kaksi aikuista tytärtä ja neljä lastenlasta. Tarja harrastaa luovaa tanssia ja on intohimoinen kulttuurin sekakäyttäjä. Hänelle korkein arvo on kauneus, sillä sen kautta avautuvat myös totuus ja hyvyys. Ks. lisää: www.luovasuunta.fi