Epävarmoina aikoina kapea-alainen ihmiskuva on kriisissä, on aika ottaa huomioon ihmisyyden monet puolet
Ihmisyyden monet puolet -blogi
Valokuvat: Liisa Takala
Kaisa Kuurne ja Anna-Stina Nykänen, blogin toimittajat
20.4.2022
Elämme kriisien ja muutosten äärellä ja ne herättävät meissä väistämättä epävarmuutta. Viimeistään koronapandemia ja Ukrainan sota ovat näyttäneet, kuinka hauraita odotukset elämänhallinnasta ja ennakoitavuudesta ovat olleet.
Meillä ei ole varmaa tietoa siitä, mihin suuntaan maailmantila ja suomalainen yhteiskunta ovat menossa. Ei ole olemassa faktoja, jotka toisivat varmuuden tunteen. Pelkkään järkeen ja edistykseen pohjaava ihmiskuva ei yksinkertaisesti toimi.
Tässä tilanteessa epävarmuus purkautuu ahdistuksena ja pahana olona, pelko synnyttää vihaa ja ruokkii tuhoisaa disinformaatiota. Pakonomainen tarve tietää ja hallita tulevaisuutta eivät kuitenkaan tuota turvaa ja lohtua, kun varmaa tietoa ei voi olla. On pakko hyväksyä epävarmuus. Ja toimia sen mukaan.
Siinä tarvitaan syvällisempää ja moniulotteisempaa ymmärrystä ihmisyyden monista puolista.
Erityisesti epävarmoissa tilanteissa – kuten koronapandemiassa tai Ukrainan sodan herättämässä kauhussa – tunteet nousevat pintaan. Näemme sen esimerkiksi siinä, miten ihmisissä herää halu ja tarve auttaa, etsiä yhteyttä, ilmaista myötätuntoa vaikka symbolisin merkein tai osoittaa mieltä. Myös keho reagoi, joku nukkuu huonosti, toiselta menee ruokahalu.
Ihmiset myös hakeutuvat luontoon löytääkseen sisäistä rauhaa ja voimaa. Toisaalta kaivataan elämyksiä isoissa ihmisjoukoissa, siihen on havahduttu kulttuuritapahtumien puuttuessa. Ne ovat yksilötasolla löydettyjä tapoja selviytyä ja etsiä keinoja kestää epävarmuuden aikoja.
Yhteisöllisellä ja yhteiskunnallisella tasolla vallitsee kuitenkin yhä kykenemättömyys kohdata epävarmuutta.
Nyt tarvitaan uutta ajattelua kaikilla yhteiskunnan alueilla terveydenhuollosta, kasvatuksesta ja koulutuksesta opiskeluun, työelämään, talouteen, politiikkaan ja kansalaisuuteen.
Kaikilla aloilla tarvitaan ymmärrystä tunteista, kehosta, elämän kiertokuluista ja katovaisuudesta, merkityksen kaipuusta ja kuulumisen tarpeesta. Tarvitaan puhetta siitä, miten luottamus yhteiskuntaan säilyy, miten pelkoa voi käsitellä, kuinka luodaan toivoa. On osattava kohdata kärsimystä, pelkoa, uhkaa, häpeää ja vihaa. On ymmärrettävä, millä voimalla ihmisyhteisöissä vaikuttavat rakkaus, huoli, kaipuu tai käsitys kunnia-asiasta ja sukupolvien perinnöstä.
Ajattelutavan muutosta tarvitaan kaikkialla. Usein ajatellaan, että inhimillisyyden huomioiva toimintatapa on ylellisyyttä, johon meillä ei ole varaa. Tosiasiassa meillä ei ole varaa ohittaa ihmisyyden monia puolia. Viime vuosikymmenet tehokkuutta on haettu säästämällä ajasta, inhimillisistä kohtaamisista, läsnäolosta, hoivasta ja yhdessä olemisesta.
Yhä useammin asioidaan teknisten järjestelmien – digitaalisten tietojärjestelmien, automaattien ja koneiden – kanssa. Ihmisten kohtaamiset on nipistetty minimiin. Ei ole ihme, että äärimmilleen tehostetussa Suomessa yksinäisyydestä on tullut kansansairaus.
Yhteiskunnallinen kyvyttömyys käsitellä inhimillisyyden monia puolia valuu kansalaisten kannettavaksi. Se tuottaa inhimillistä kärsimystä, mutta lopulta myös kustannuksia yhteiskunnalle. Esimerkiksi raskaus- ja vauva-ajalla hoitamatta jääneet mielenterveyden vaikeudet kasautuvat ja tulevat – laskutavasta riippumatta – lopulta noin viisi kertaa kalliimmaksi kuin varhaisen tuen tarjoaminen.
Miksi olemme yhteiskuntana niin kyvyttömiä kohtaamaan näitä järjen ylittäviä ihmisyyden puolia? Miksi Venäjän sota tuli yllättäen, vaikka selvät merkit olivat ilmassa? Miksi emme ottaneet pandemian uhkaa vakavasti, vaikka asiantuntijat varoittivat siitä? Mistä pelot syttyvät ja miksi ne eivät joskus herää, vaikka pitäisi? Ne ovat isoja, yhteiskunnallisia kysymyksiä.
Me Ihmisyyden monet puolet -verkoston alullepanijat olemme omilla aloillamme miettineet kapea-alaisen, asiakeskeisen ihmiskuvan ongelmia jo vuosia. Joukkoomme kuuluu tutkijoita, terveydenhuollon ammattilaisia, politiikan vaikuttajia, talouden asiantuntijoita, eri alojen asiantuntijoita ja taiteilijoita.
Yhteinen päämäärämme on nostaa ihmisyyden monet puolet esiin asiakeskeisen, järkeen ja tietoon perustuvat ihmiskuvan rinnalle sinne, minne ne kuuluvat. Olemme vakuuttuneita, että sillä saavutetaan paitsi inhimillisempiä, myös tehokkaampia ja vaikuttavampia järjestelmiä.
Me uskomme, että muutos on sekä mahdollinen että välttämätön. Aika on kypsä ihmisyyden monien puolien ymmärtämiselle.
Tässä blogissa julkaisemme eri alojen asiantuntijoiden ja vaikuttajien tekstejä, jotka nostavat ihmisyyden monia puolia esiin. Kutsumme sinut toimimaan kanssamme inhimillisyyden puolesta.
Kaisa Kuurne on Ihmisyyden monet puolet -blogin päätoimittaja, yhteiskuntatieteilijä, sosiaalisen hyvinvoinnin tutkimuksen dosentti ja kirjailija. Hän on tutkinut elämän haavoittuvia hetkiä, merkityksellisiä suhteita, kuulumista ja yhteisöä. Hänestä pakonomainen yksilöllisyys ja itsepärjäämisen eetos ovat vieraannuttaneet meidät elämän rajallisuudesta, arjen kohtaamisista ja huolenpidosta. Käynnissä olevassa Koneen Säätiön rahoittamassa synnytyskulttuurin tutkimuksessa on käynyt selväksi, kuinka kovaa inhimillistä hintaa synnyttäjät maksavat rationalisoidusta ihmiskuvasta, jonka varassa hoitojärjestelmä on tehostettu äärimmilleen. Tieteellisen työn lisäksi Kaisa työskentelee arkkityyppisen psykologian, joogan ja runouden parissa. Hän asuu Helsingin Tapanilassa, on pienen tyttären äiti ja kahden aikuisen pojan äitipuoli.
Anna-Stina Nykänen
asnykanen@gmail.com
Anna-Stina Nykänen on Ihmisyyden monet puolet -blogin editori, toimittaja, kirjailija ja esiintyjä. Työssään Helsingin Sanomissa hän on nähnyt, miten vaikeaa medialle on epävarmuuden käsitteleminen. Mediassa on totuttu kaivamaan esiin tietoa ja asiantuntijoilta tivataan faktoja myös silloin, kun niitä ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Helsingin Sanomien Tunne Suomi -sarjassaan Anna-Stina on lähtenyt kehittämään toisenlaista, suomalaisten kahtiajakoja purkavaa tunnejournalismia, jossa ollaan yhdessä tunteita herättävien aiheiden äärellä. Ei tunteita lietsoen, vaan kuunnellen, läsnäollen ja oppien. Näin on saatu esiin sellaisia elämän ja kokemusten puolia, jotka eivät nopeassa ja asiakeskeisessä journalismissa nouse esiin. Anna-Stina on aikuisen pojan äiti, leski ja asuu Helsingin Töölössä.