Mikään määrä tietoa ei muuta ihmisen suhdetta syömiseen

Ihmisyyden monet puolet -blogi

Anette Palssa
21.4.2022

Olen ollut satoja kertoja ravitsemusasiantuntijana sanoma- ja aikakausilehdissä, telkkarissa ja radiossa. Koen tämän työn tärkeäksi, koska haluan olla vaikuttamassa ravitsemus- ja terveysviestintään. Yhä useammin kuitenkin kieltäydyn kunniasta, kun toimittaja pyytää asiantuntijaksi. Miksi ihmeessä?

Terveyden edistämisessä tiedolla on merkittävä rooli. Aiemmin media antoi lisää tietoa ihmisille merkityksellisissä terveys- ja ravitsemusasioissa. Nykyään tietoa alkaa olla jopa liikaa tai ainakin riittävästi, jotta voidaan edistää omaa terveyttä ja hyvinvointia. Kuulen työssäni vastaanotolla viikoittain lauseen: ”Kyllä mä tiedän, miten pitäisi syödä, mutta…”

Viime aikoina olisin saanut ilmaista mielipiteeni mm. salaattien ja tumman vihreiden kasvisten terveellisyydestä, kahvista ja tärkeimmistä vitamiineista ja kivennäisaineista. Kiinnostavia teemoja toki, mutta minusta aika epäolennaisia kokonaisuuden kannalta. Tietenkin vitamiinit ja kivennäisaineet ovat ihan perusterveyden ytimessä, mutta ei niitä voi laittaa tärkeysjärjestykseen enkä toivo, että kukaan valitsee salaattiaan sen perusteella, onkohan tässä enemmän folaattia tai kuitua kuin tässä toisessa? Tarkoitukseni ei ole syytellä toimittajia tai edes mediatalojen toimituksia, vaan tämä kuvaa sitä tarkkuutta, jolla ravitsemuksesta puhutaan, vaikka todellisuudessa tarvitsemme jotakin muuta kuin lisää pikkutarkkaa tietoa.

Tiedon lisäämisen sijaan toivoisin, että ihmiset oivaltaisivat, että suurimmalla osalla meistä on jo riittävästi tietoa edistää hyvinvointia. Jos kaikki tiedon aktiivinen jakaminen loppuisi tänään, mitä mahtaisi tapahtua? Alkaisimmeko luottamaan enemmän omaan kehoon, intuitioon ja kokemukseen?

Jos kuuntelisimme kehon viestejä nälästä, kylläisyydestä, levon ja liikunnan tarpeesta, luultavasti söisimme riittävästi ja itselle sopivalla rytmillä. Toisin kuin moni luulee, keho ei halua syödä kokonaista suklaalevyä, vaan todennäköisesti sitä haluaa rasittunut mieli. Jos harjoittelisimme kuulemaan kehon viestiä ja pysähtymään erilaisten tunteiden äärelle, voisimme löytää tasapainon myös suklaan kanssa.

Mikään määrä tietoa ei muuta toimintaa arjessa. Tieto ei myöskään muuta suhdetta ruokaan tai kehoon eikä korjaa traumoja. Tunne, ettei tiedä riittävästi, voi olla mielen keino yrittää ratkaista tilanne, vaikka olisi parempi pysähtyä ja kuulostella, mitä jo tiedän ja osaan. Miten voisin harjoitella kuuntelemaan paremmin kehon viestejä, tunnistamaan ja tuntemaan tunteita, saada etäisyyttä ajatusansoihin ja löytää itselle todellisia keinoja voida hyvin ja edistää terveyttä?

Tiedän kyllä, miten pitäisi syödä, mutta – kommenttiin vastaan usein: ”Ja jos tämä olisi tiedosta kiinni, tekisin jotain aivan muuta.”

Tästä päästää eteenpäin usein dialogilla, keskustelulla sitä, mitä oikeastaan tarvitaan muutokseen, jos tietoa on jo riittävästi. Vaikka vastaus on yksinkertainen, se ei tarkoita, että olisi helppoa oppia kuuntelemaan kehon viestejä, tuntemaan tunteita ja tekemään hyvinvointia tukevia tekoja. Vaatii harjoittelu oppia luottamaan, ettei tieto löydy aina itsensä ulkopuolelta, vaan kaikki on jo saatavilla.

Seuraavalla kerralla, kun olet aikeissa lukea uuden artikkelin, kuunnella podcastin tai katsella asiantuntijan luennon terveellisestä ravitsemuksesta, pysähdy hetkeksi, kuuntele kehoasi ja kysy itseltäsi, mitä juuri nyt todella tarvitset? Tarvitsetko lisää tietoa vain jotain ihan muuta?