Mitä voisi olla rakenteellinen myötätunto?

Ihmisyyden monet puolet -blogi

Ida Mielityinen
4.10.2023

Meidät on kasvatettu näkemään yhteiskuntamme koulutuksellisen tasa-arvon mallimaana. Kollektiivisessa tasa-arvomuistissamme on vaikkapa presidentti Mauno Koiviston polku ”tukkimiehestä tohtoriksi”. Sellainenhan on mahdollista juuri Suomessa! Ydinviesti noissa sankaritarinoissa itse asiassa on, että he raivasivat polkunsa rakenteista huolimatta, eivät niiden avulla.

Samalla katseemme sivuun jatkuvasti jää, miten moni asia silottaa paremmista lähtökohdista tulevan tietä.

Millaista olisi, jos ymmärtäisimme, että myös yhteiskunnan rakenteet voivat olla ihmistä kohtaan myötätuntoisia tai toisaalta jättää hänet yksin?

Rakenteellinen myötätunto oli vast’ikään teemana myös Ihmisyyden monet puolet -verkostomme tapaamisessa. Siellä käsite rikastui valtavasti. Näimme, miten monen tasoisesti myötätuntoisia rakenteita voi tehdä vaikkapa työpaikoilla; kollegoiden välillä ja johtamisessa.

Tunteita vai toimintaa?

Ihmisen itseään ja toisia kohtaan kokemaa myötätuntoa ja sen merkitystä on tutkittu jo paljon. Myötätunnon hyvää tekevä vaikutus tunnetaan. Tiedämme myös, kuinka helposti myötätuntomme rajat tulevat vastaan. Tutulle on helpompi olla myötätuntoinen, kun taas vieraalta tuntuva ja kauemmaksi jäävä kärsimys ei kosketa samalla tavoin.

Myötätunto mielletään pehmeäksi tunteeksi ja soveltuvaksi hyvin ihmisten välisiin suhteisiin. Mutta mitä myötätunto voisi saada aikaan, jos se perustuisikin tietoon ja ajatteluun?

Puoluejohtaja Riikka Purra on todennut empatian olevan käyttökelvoton pohja poliittiselle päätöksenteolle. Olen tästä eri mieltä. Empatiaa tarvitaan, mutta se ei yksin riitä. Olennaista on erottaa pelkkä empatia ja myötätunto, tiettyjen arvojen pohjalta tehty myötätuntoinen toiminta.

Päättäjä tarvitsee päätöksenteon pohjaksi tietoa nykytilasta sekä kykyä ja halua eläytyä toisten asemaan. Rakenteiden näkeminen ja ymmärtäminen eivät ole kuitenkaan olemuksellisesti tunnetta. Omalla toiminnan alueellani koulutus-, työllisyys- ja tutkimuspolitiikassa olennaista on esimerkiksi ymmärrys eritaustaisten nuorten, lasten ja aikuisten koulutus- ja työllisyyspoluista: millaiset tekijät tasoittavat tietä ja vaikuttavat valintoihin?

Mitä voisi olla rakenteellinen myötätunto?

Se on ainakin sitä, että otamme päätöksenteon arvopohjaksi tietoisen pyrkimyksen myötätuntoon. Siihen valjastetaan isot rakenteet, kuten rahoitus, instituutioiden ohjaus, lait ja asetukset sekä johtaminen.

Rakenteellisen myötätunnon käsitettä työstäessäni ajatuksissani on ollut erityisesti koulutus- ja työllisyyspolitiikka. Osoitamme rakenteellista myötätuntoa ehkä myös silloin, kun pyrimme näkemään jokaisen yksilönä, jolla on tarve, tahto ja voima olla myötätuntoinen toisia kohtaan, välillisesti ja välittömästi. Tähän myös kasvatuksellisen työn pitäisi tähdätä kouluissa, kotona ja vapaa-ajan toiminnoissa.

Verkoston tapaamisessa hahmottelimme, mitä rakenteellinen myötätunto tarkoittaisi vaikkapa työpaikalla, jossa työnantaja määrittelee työaikaisen tuntimäärän. Miten voisi antaa tukea ja apua kollegalle? Tai voitaisiinko palaverien käytänteet ja pelisäännöt muuttaa myötätuntoisemmiksi?

Rakenteellisen myötätunnon vahvistumiselle olennaista ovat myös organisaatioiden toiminnan ja johtamisen mittarit. Ohjaavatko ja kannustavatko ne kohtaamista, myötätuntoa ja tätä kautta niiden potentiaalin käyttöönottoa? Tämä on olennaista kaikilla aloilla, mutta erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä kasvatuksen ja koulutuksen aloilla.

Esimerkit osoittavat, että olennaista on t-o-i-m-i-n-t-a, olipa se ytimeltään tietynlaista ihmisten välisen vuorovaikutuksen mahdollistamista tai rahoituksen perusteiden muuttamista.

Myytit estävät myötätuntoisten rakenteiden luomista

Siksi tavoite rakenteellisesta myötätunnosta vaatii paljon kollektiivista valppautta, tietoa ja ymmärrystä. Moni ehdotus nimittäin kuulostaa myötätuntoiselta, vaikka itse asiassa kätkeekin sisäänsä rakenteellisen syrjinnän siemenet.

Miltä kuulostaa esimerkiksi ajatus valinnanvapaudesta jo nuorena, jotta kaikki saavat valita itseään kiinnostavia asioita? Hienolta. Mutta totuus ei ole niin ruusuinen. Tiedämme, että esimerkiksi lapsen sosioekonominen tausta vaikuttaa paljon valintoihin.

Toinen esimerkki: Läheisen suru tai pelko herättää meissä myötätuntoa. Mutta sosiaalisissa ja yhteiskunnallisissa rakenteissa lymyävää julmuutta ja diskriminointia on vaikeampi tunnistaa.

Löydämme rakenteellista myötätuntoa estäviä myyttejä eri tasoilta ja eri toimintaympäristöistä. Omalla toiminta-alueellani ajattelen, että yksi syy sokeudelle voi olla rakkaus yksilöiden urheisiin tasa-arvotarinoihin, kuten Mauno Koiviston sosiaaliseen nousuun. Vaivihkaa meille, tasa-arvon mallimaahan, on kuitenkin kehittynyt yhteiskunta, jossa vanhempien varallisuus ja koulutus, etninen tausta, asuinalue tai maakunta selittää merkittävästi koulutusvalintoja.

Jaamme nuoret rajusti kahteen kastiin peruskoulun päätteeksi – lukioon ja ammatilliseen koulutukseen. Niiden sekoittamista keskenään pelätään kuin ruttoa. Nuoren todennäköisyys päätyä lukioon, yliopistoon ja sieltä työelämään, sekä saada parisuhde ja lapsia, on moninkertainen, jos hänen vanhemmillaan on ylempi korkeakoulututkinto. Ja riippumatta yhdeksännen luokan päättöarvosanoista.

Oletukset nuorten erilaisista vahvuuksista, valinnanvapauksista ja motivaatioista sulkevat päättäjien ja opettajien silmät rakenteilta ja niiden muuttamisen mahdollisuuksilta.

Mikä myytti estää sinun toimintaympäristössäsi rakentamasta myötätuntoisempia rakenteita?

Ajattelen, että rakenteellisen myötätunnon kehittyminen vaatii myös yksilötasolla rehellistä reflektiota: mitä minä näen ympärilläni ihmisten kohtaloissa, mitä olen nähnyt matkani varrella ja mikä omaan polkuuni on vaikuttanut?

Rakenteellisessa myötätunnossa olennaista ovat arvot. Mitkä arvot ja tavoitteet me itse asetamme ohjaamaan rakenteiden kehittämistä?

Rakenteellista myötätuntoa mikrommin ja makrommin

On isoja, pysyviä, lähes muuttumattomaksi koettuja rakenteita, kuten koulutusasteet, tutkinnot, rahoituksen perusmuodot, koulurakennukset, ammatit ja kelpoisuudet. Lisäksi on keskisuuria ja pieniä arjen rakenteita, jotka kaikki vaikuttavat siihen, millaiset puolet meistä pääsevät esille. Havahdummeko huomaamaan näitä rakenteita ja pystymmekö ja haluammeko vaikuttaa niihin?

Verkoston tapaamisen jälkeen jäin erityisesti miettimään, millä tavoin ja kuinka voimakkaasti rakenteet vaikuttavat ihmisten vuorovaikutukseen työyhteisöissä, ja kuinka paljon ne vaikuttavat päätöksiin, joita yhteisöissä tehdään? Eli miten mikrorakenteet ja makropäätökset ovat yhteydessä toisiinsa?

Olen mukana Ihmisyyden monet puolet -verkostossa, jotta näkisimme näitä rakenteita yhdessä tarkemmin, ja ennen kaikkea vaikuttaisimme niihin. Millaisia olisivat ne suunnittelun, päätöksenteon ja valmistelun tilat ja tilanteet, jotka vahvistaisivat kykyä nähdä ja lisätä rakenteellista myötätuntoa? Itse uskon, että se, mitä tarvitaan, on yhdistelmä tietoa, luovuutta ja rohkeutta. Tarvitsemme rohkeutta kyseenalaistaa omat näkemykset, tutustua olemassa olevaan tietoon, ottaa puheeksi asioita lähipiirissä ja työpaikoilla. Tarvitsemme rohkeutta erityisesti siihen, että olemme uudestaan ja uudestaan valmiita havahtumaan ja näkemään tutut asetelmat uudessa valossa.