Kumpi oli ensin pelko vai sota – sosiaalinen mieliala ylittää yksilön ajattelun
Ihmisyyden monet puolet -blogi
Mikko Ketovuori
24.8.2022
Entäpä jos ihmisen toimintaa ei ohjaakaan vain yksilöllinen järki, vaan – sosiaalinen mieliala? Jos sosiaalinen mieliala on olemassa, se todennäköisesti ylittää vaikutuksiltaan yksilön mielialan ja tunteet. Samalla se on myös voima, joka vaikuttaa monella tasolla yhteiskunnassa ja koskettaa meitä kaikkia. Tämä ajatus on niin radikaali, että sitä kannattaa tarkastella huolella.
Sosiaalista mielialaa voidaan tutkia aikaan, paikkaan ja tapoihin liittyen. 1980-luvulla se näyttäytyy värikkäänä muotina, duurivoittoisena musiikkina ja taloudellisena tulevaisuudenuskona. Lamakaudella 1970-luvulla muotiin tulleet murretut värit, edeltävää 1960-lukua synkempi musiikki ja stagflaatio taloudessa heijastavat puolestaan epävarmuutta tulevasta. 2000-luvun alun optimismi on nyt vuoden 2008 jälkeen vaihtunut syvään pessimismiin ja kasvavaan huoleen tulevaisuudesta. Sosiaalisen mielialan ääripäät ovat yltiöoptimismi ja syvä pessimismi.
Näiden välissä viriävät erisävyiset toivon ja pelon tunteet, jotka aaltomaisesti vaihtelevat ihmisen elämässä, jopa päivittäin, kuukausittain, aina vuosisatoihin asti. Kun nämä kollektiiviset tunteet esiintyvät kansoissa, valtioissa ja yhteiskunnissa, uusi tapa tulkita historiaa alkaa hahmottua. Mnemohistoria tutkii sitä, miten menneisyys on muistettu. Sen mukaan kulttuurisen muistiin liittyy aina kokemus, jonka menneet sukupolvet huomaamattaan tulevat siirtäneeksi eteenpäin tuleville sukupolville.
Tämä muistinvarainen emotionaalinen kokemus – historiallisen tulkinnan sykli – on noin neljän sukupolven mittainen eli 100 vuoden ajanjakso. Sen puolessavälissä ne, jotka ovat kokeneet tapahtumat ja ne, jotka ovat kuulleet niistä, elävät rinnakkain samanaikaisesti. Esimerkkinä paikallishistorian syklisyydestä mainittakoon Lahdesta 1867 nälkävuosien aikainen kuolonuhreja vaatinut ratatyömaa ”luurata”, 1918 kansalaissodan tapahtumat, 1940-luvun sota ja evakot sekä 1970-luvulla sisämaasta Lahteen suuntautunut muuttoaalto siihen liittyvine rauhattomuuksineen. Tuolloin lanseerattu käsitys Lahdesta Suomen Chicagona juontaa juurensa kuitenkin jo 1870-luvulle. Menneisyydellä on siis taipumus ”kummitella” nykyhetkessä ja mallintua syklisesti ajassa aina uudelleen.
Pelko on tunne, joka edeltää negatiivisia tapahtumia yhteiskunnassa – vastaavasti toivo edeltää positiivisia asioita. Mutta aiheuttaako edeltävä kollektiivinen tunne tapahtumat yhteiskunnassa, se on kuitenkin kiistanalainen kysymys. Kumpi edeltää toista: sota vai pelko? Minkälainen sosiaalinen mieliala itäisessä naapurimaassamme on ja minkälaiset tarinat sen päätöksiä ohjaavat? Koska sosiaalista mielialaa vain harvoin tiedostetaan tahi tunnistetaan, sen vaikutusta ei huomata ja se myös unohtuu helposti. Tästä johtuen tietyt ilmiöt toistuvat aina säännöllisin väliajoin. George Santayanan mukaan ”ne, jotka eivät tunne historiaa ovat tuomittuja toistamaan sitä.” Jos kansakunnat eivät tunnista historiaansa, eivätkä ole kykeneviä tekemään pesäeroa sen virheille, todennäköisyys historian toistumiseen kasvaa. Kulttuuri on siis pohjimmiltaan uskomusjärjestelmä. Sen perusteella ihmisjoukko selittää eli rationalisoi vallitsevan todellisuuden itselleen sopivalla ja ”järkeenkäyvällä” tavalla.
Tämä on myös erilaisten ideologioiden, yhteiskunnallisten teorioiden ja poliittisten ohjelmien lähtökohta. Oikeutamme tapamme olla ja siihen liittyvät mielipiteemme – ajan henkeä seuraillen. Olkoon tämä sitten pukeutumistyylimme tai vaikkapa Ukrainan sota.
Sosiaalisen mielialan taustalla vaikuttava voima on sosionomisen teorian mukaan laumavaisto. Se perustuu mimeettiseen taipumukseemme jäljitellä toisiamme sosiaalisen mielialan aalloissa. Tässä mielessä kukaan ei ole individi vaan aina osa suurempaa kokonaisuutta, kuten John Donne tunnetussa runossaan sen kuvaa:
No man is an island,
Entire of itself,
Every man is a piece of the continent,
A part of the main.
If a clod be washed away by the sea,
Europe is the less.
As well as if a promontory were.
As well as if a manor of thy friend`s
Or of thine own were:
Any man's death diminishes me,
Because I am involved in mankind,
And therefore never send to know for whom the bell tolls;
It tolls for thee.
Mikko Ketovuori on kasvatustieteen tohtori ja filosofian lisensiaatti. Ketovuori on opettanut musiikkia ja taiteita yliopistossa 30-vuoden ajan. Puutarhanhoidon lisäksi hän lukee ja kirjoittaa; sekä kuuntelee ja soittaa musiikkia.
Kirjassaan ”Laumavaiston varassa” (2022) hän esittelee ensi kertaa suomeksi amerikkalaisen Robert Prechterin sosionomisen talous- ja kulttuuriteorian: https://agilepublishing.fi/artikkelit/article-15. Perustuen kirjansa teoriaan ja EWI (Elliott Wave analyses) ennustelaitoksen analyysiin kirjoittaja ennusti Ukrainan sodan alun 24.1.2022 Heikelän & Koskelon 23 min ohjelmassa tasan kuukausi ennen sodan alkua.
Henkilökuva: Heli Mäki