Voisiko kauneus olla osa ensiapua kriisialueilla? On aika tunnustaa kauneuden merkitys hyvinvoinnille
Ihmisyyden monet puolet -blogi
Milla Kokko
30.6.2022
Kirjoita internetiin hakusanaksi ”kauneus”. Vielä tehokkaampi on englanninkielinen ”beauty”.
Tulos on melko vavahduttava: Jos kauneudelle pitäisi meidän ajassamme määritellä yksittäinen ”omistaja”, se lienee kosmetiikkateollisuus.
Siinä missä antiikin Kreikan filosofit määrittelivät kauneuden hyväksi järjestykseksi, sopusuhtaisuudeksi, symmetriaksi ja tarkoituksenmukaisuudeksi, meidän aikamme typistää kauneuden suurilta osin pinnalliseksi koristeluksi, joksikin, jolla ei ole todellista painoarvoa esimerkiksi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tai vakavassa arvokeskustelussa.
Ikiaikainen näkemys hyvän elämän ja eettisyyden peruslaaduista kiteytyy yksinkertaiseen kolmijakoon: hyvyyteen, totuuteen ja kauneuteen.
Voidaan ehkä ajatella, että pyrkimystä hyvyyteen on yhteiskuntamme rakenteissa jollain tapaa edustanut kirkko, totuutta taas oikeuslaitos ja tiede. On kuitenkin hämmentävää pysähtyä kauneuden ihanteen kohdalla: kuka tai mikä sitä edustaa?
Kuka nykyaikana edusta kauneutta kulttuurin rakenteisiin pultatulla, yhteiskunnan vakavasti ja laajasti hyväksymällä tavalla?
Kauneudentaju, luonnollinen pyrkimys kauneuden ja harmonian kokemuksia kohden on kuitenkin ihmiselle sisäsyntyistä. Se näkyy paitsi luonnossa itsessään, myös ihmiskunnan historian kaikissa kerroksissa:
Muinaiset kivikirveet eivät olleet symmetrisiä funktion vuoksi, vaan koska se miellytti silmää. Parhaita matemaattisia kaavoja ja löydöksiä kuvataan lähes poikkeuksetta nimenomaan kauniiksi. Pyhät paikat on kaikkina aikoina, kaikissa kulttuureissa rakennettu mahdollisimman harmonisiksi ja kauniiksi, kohottamaan ihminen lähemmäs pyhyyden kokemusta.
Filosofi, esteetikko ja tietokirjailija Eero Ojanen kiteyttää mielestäni jotain hyvin olennaista kirjassaan Kauneuden Filosofia: ”Kauneuden tarjoaminen, kauneuteen opastaminen ja kasvattaminen eheyttää ihmistä ja siksi se yhteiskunnan kannalta olisi mahdollisimman kannattavaa toimintaa.”
Kauneuden tulisi siis olla ihmisoikeus samaan tapaan kuin sananvapaus tai puhdas vesi. Se ei ole ylimääräistä luksusta, jota voidaan ripotella kakun päälle, kun muut tarpeet on täytetty.
Tarve kauneuden ja harmonian kokemukselle on suurin, kun ahdistus, rauhattomuus tai jopa kauhu ja pelko ovat vallalla.
Voisiko kauneuden tuottamista ihmisille jopa ajatella jonkinlaisena ensiaputoimena kriisikohteissa? Auttaisiko harmoniatelttojen pystytys? Ne toimisivat vähän niinkuin ensiaputeltat, mutta henkisellä puolella. Tarjoaisivat tilan, jossa huo'ahtaa hetki ihanassa ympäristössä pelon, tuskan ja väsymyksen keskellä. Tai itkeä rauhassa. Tai meditoida. Tai vain istua hiljaa ja nauttia kauneuden hyvää tekevästä voimasta.
Tai jos näitä pystytettäisiinkin ostoskeskuksiin? Tai metroasemille. Pakolaisten vastaanottokeskuksiin. Rakennustyömaille.
Kenties kaikkein tärkeimmät paikat ja hetket kauneuden viljelyyn ovatkin turhautuneiden ja vihaisten nuorten miesten kotikulmat. Aikana ennen kuin tragediat pääsevät tapahtumaan. Ennaltaehkäisynä. Väkivallan ja hirveyksien vastavoimana.
Mitä tapahtuisi, jos vankilat, rajuimmat nuorisokodit ja kriisialueiden neuvottelutilat muutettaisiin harmonisiksi, kauneutta pursuileviksi keitaiksi, joissa jokaisen yksilön päivittäiseen ohjelmaan kuuluisi ylitsevuotava määrä sulokkuutta sen kaikissa muodoissa?
On korkea aika vaatia kauneus takaisin markkinavoimilta. Nostaa sen kohottava, parantava voima ansaitsemalleen paikalle:
Vakavasti otettavaksi perusteluksi päätöksenteossa.
Uskottavaksi mittariksi ihmisten hyvinvointia luotaessa.
Jokaisen ihmisen perusoikeudeksi tilanteesta ja taustasta riippumatta.